top of page
Ohjelma tammikuu this one 2023.png
Pentin palsta otsikko (3).png
palstaillen.jpg

Tutustu alta linkkeihin. 

Sieltä löydät Jumalan sanaa kattavasti myös netistä.

Huom! Lauantaina 4.2. ei ole rukouskokousta, nuortenilta siirtyy lauantaille 25.2.

Daavidin poika, Daavidin juurivesa

 

Jeesusta sanotaan evankeliumeissa Daavidin pojaksi. Esim. Matt. 9:27 kaksi sokeaa huutaa Jeesukselle:”Daavidin poika, armahda meitä!” He uskovat ’Daavidin pojan’ antavan heidän silmiinsä näkökyvyn.

 

Kanaanilainen äiti huutaa: ”Herra, Daavidin poika, armahda mibua!” Kanaanilaisnaisen tytärtä vaivasi riivaaja ’kauheasti’, vaikea tilanne oli. Daavidin pojalta tuli apu. Matt. 15:22-28.

 

Sokea kerjäläinen Bartimaios, Timaioksen poika, huutaa myös armoa Jerikon liepeillä. Häntä kehotetaan olemaan hiljaa, mutta hän huutaa vielä kovemmin: ”Jeesus, Daavidin poika, atmahda minua!” Mark. 10:46-48.

 

Jeesus kuulee huudon ja kutsuu sokean luokseen Jeesus antaa sokealle  näön ja sanoo: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut.” Mark. 10:49-52.

 

Nimitys ’Daavidin poika’  on lähtöisin Vanhan Testamentin historiallisista kirjoista, 2. Samuelinkirjan 7:stä ja 1. Aikakirjan 17. luvusta. Siellä puhutaan Daavidin pojasta Salomosta, joka rakentaisi Herran temppelin, mutta jotkut jakeet näyttäisivät viittaavan siihen, että Salomo on tässä tulevan Messiaan eli Kristuksen esikuva.

 

Daavidin ei mainita avanneen sokeiden silmiä eikä mainita hänen kauttaan tapahtuneen muitakaan parantumisihmeitä. Daavidin pojan, Messiaan, käsitettiin kuitenkin omaavan kaikkien profeettojen ja Jumalan miesten voiman. Elia ja Elisa olivat herättäneet kuolleitakin.

 

Uuden Testamentin ensimmäinen jae kuuluu: ”Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja”, vanha käännös. Kirjaimellinen käännös ’syntykirja’ tarkoittaa sukuluetteloa.

 

Tämä sukuluettelo alkaa Abrahamista ja päättyy ’Joosefiin, Marian mieheen’. Yllättävää on, että Matteus antaa Jeesukselle tällaisen sukuluettelon, vaikka heti sukuluettelon jälkeen kerrotaan, miten Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä eikä Joosef ollut Jeesuksen biologinen isä. Matt. 1:18-24.

 

Luukas esittää Daavidin jälkeiseltä ajalta aivan toisenlaisen sukuluettelon. Matteuksen sukuluettelossa on kuningas Salomo ja hänen jälkeläisensä Juudan kuninkaat. Luukkaan sukuluettelo lähtee Daavidin pojasta Naatanista. Luuk. 3:23-38.

 

Yleensä ajatellaan, että sukuluettelojen erilaisuus johtuisi siitä, että Luukas itse asiassa esittää Marian esi-isien luettelon. Mariaa ei luettelossa kuitenkaan mainita. Tässä luettelossa on vain yksi kuningas, Daavid.

 

Ilmestyskirjassa Jeesusta sanotaan Daavidin juurivesaksi, 5:5; 22:16. Daavidin kuningassuvusta oli ikään kuin vain kanto jäljellä; ulkoinen korkea asema oli hävinnyt. Kannosta versoo vesa, jolla tulee olemaan hyvin korkea asema.

 

Jeesuksen ihmisolemus oli lähtöisin Mariasta. Jeesus sanoo usein itseään Ihmisen pojaksi, Matt. 11:19; Mark. 14:21; Luuk. 12:10; Joh. 12:23. Tällaisia kohtia on hyvin paljon.

 

Nimitys ’Ihmisen poika’ tulee Danielin kirjasta: ”Minä näin yöllisesä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen, ja hän saapui Vanhaikäisen/Ikiaikaisen luo, ja hänet saatettiin tämän eteen.” Dan.7:13.

 

Tämä Ihmisen Poika on hyvin jumalallinen hahmo, mutta sanonta ”Ihmisen Pojan kaltainen” viittaa myös hänen ihmisyyteensä.

Kerran pelastettu, aina pelastettu?

Taisi olla helluntaikonferenssi 2015, kun juhlien ns. Missioteltassa huomasin eräällä pöydällä kasan englanninkielisiä hengellisiä kirjoja. Hinnat olivat ylen halvat, euro tai pari kirjaa kohti. Ostin yhden kirjan, ja jossakin vaiheessa se tuli luettua läpi.

Kirjassa varmaan oli montakin hyvää asiaa, mutta se esitti myös oppia: kerran pelastettu, aina pelastettu. Uskon kautta uudestisyntynyt pääsisi takuuvarmasti kerran perille.

Käsitteet ’perille pääseminen’ ja ’uskossa säilyminen’ ovat niitä sanoja, jotka tulevat esille lähes jokaisessa helluntailaisten kokouksessa. Jos ei molemmat, niin ainakin jompi kumpi.

Helluntaikonferenssin Missio-teltta on niin iso markkinapaikka, että sinne voi kyllä osua monenlaista tavaraa. Ehkä kyseisen ryhmän ihmiset olivat ’hyvässä uskossa’ ottaneet tuon kirjan mukaan, olematta selvillä sen kyseisessä ympäristössä epätavallisesta teologisesta kannasta.

Kirjan kirjoittaja näyttää ajattelevan, että jos uskovana pidetty selvästi sortuu syntiin, hän ei itse asiassa ollutkaan uskossa. Tämä tuntuu aika ihmeelliseltä tavalta tulkita asioita sen sijaan, että yksinkertaisesti uskottaisiin uskovan voivan langeta suuriinkin synteihin (onko mittaa?) ja vähitellen ajautua niin kauas, että paluu ei enää toteudu.

Kaksi Raamatun vertauskuvallista asiaa voisivat viitata siihen, että uudestisyntyminen olisi lopullinen: 1) itse viittaus syntymiseen, vertaaminen ihmislapsen syntymiseen maailmaan, ja 2) kohdat, jotka puhuvat sinetistä ja sinetöimisestä.

Monet kohdat viittaavat kuitenkin selkeäsanaisesti siihen, että voi olla mahdollista, että aidosti uskoon tullut ihminen voi olla pääsemättä perille.

Hepr. 4:1 sanotaan: ”Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle.” Oikeastaan tässä on edellytys, että kuulijat ovat todella lähteneet taipaleelle, uskoon tulemisen ja uudestisyntymisen kautta. Missään tapauksessa tässä ei jaoitella seurakuntien jäseniä, vaan kaikkia varoitetaan taipaleelle jäämisen mahdollisuudesta. Perille pääseminen ei ole itsestäänselvyys.

Heprealaiskirjeen 6. luvussa (j. 4-6.) sanotaan: ”Mahdotontahan on uudistaa parannukseen niitä, jotka kerran ovat päässeet valoon, maistaneet taivaallista lahjaa ja tulleet osallisiksi Pyhästä Hengestä, maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia mutta ovat luopuneet.”

Tässä monella tavalla ilmaistaan, että kyseiset henkilöt ovat todella uskoon tulleita ja uudestisyntyneitä. Ei ainoastaan ole niin, että heidän uskonelämänsä on sammunut, vaan he ovat ajautuneet niin kauas, ettei heillä enää ole paluuta Jumalan luo. Jakeen loppuosa sanoo, että he ovat häpäisseet julkisesti Jumalan Poikaa.

Itse asiassa tekstiyhteys osoittaa, että tässä varoitetaan kaikkia kuulijoita, lukijoita tällaisen ajautumisen mahdollisuudesta. Kaikki uskovat voivat ajautua tilanteeseen tai pikemminkin tilaan, josta palaaminen ei tämän sanankohdan mukaan onnistu.

Heprealaiskirje 4:1 sanotaan: ”Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä havaittaisi jääneen taipaleelle.” Tässä edellytetään, että taipaleelle todella lähteneistä jotkut eivät mahdollisesti pääse perille. ’Sinetöidyn’ pelastuksen kannattajien mukaan tässä pitäisi varoittaa aivan jostakin muusta. Siis kehottaa tutkimaan, onko todella uskoon tullut ja uudesti syntynyt. Muuallakaan Uuden Testamentin varoitusten yhteydessä ei ole tällaista mainintaa.

Yhden kerran Paavali kehottaa uskovia koettelemaan, ovatko he uskossa, 2. Kor. 13:5. Ei varmaankaan Paavali tarkoita, että pitää jatkuvasti tutkia, onko uskossa. Korintin seurakunnan erikoinen tilanne on varmaan aiheuttanut sen, että Paavali kehottaa itsetutkisteluun.

1. Pietarin kirjeessä (1:5) sanotaan: ”Jumalan voimasta te varjellutte uskon kautta pelastukseen.”

Uskova varjeltuu pelastukseen eli pääsee perille uskon kautta ja Jumalan voimasta. Mutta tämä sisältää myös ajatuksen, että jos hylkää uskon, menettää myös varjeltumisen. Pelastus voidaan menettää.

Uskossa voidaan joutua ’haaksirikkoon’. 1. Tim. 1:19-20 Paavali puhuu uskon ja hyvän omantunnon säilyttämisestä, ’jonka jotkut ovat hylänneet ja uskossaan joutuneet haaksirikkoon’. Tässä on alkutekstissä todellakin yksikkö (’jonka’), joten näyttäisi, että Paavali tarkoittaa hyvän omantunnon hylkäämistä.

Tämä ’hylkääminen’ tarkoittaa ilmeisesti sitä, ettei valvota vaellustaan eikä tehdä parannusta silloin, kun rikkomukseen joudutaan, vaan annetaan asioiden vanheta ja hapantua.

Hymenaioksen ja Aleksandroksen Paavali on kuitenkin antanut ’kuritettaviksi’ , joten heillä kai oli vielä toivoa. Mutta ’haaksirikko’ tarkoittaa niin pahaa asiaa, ettei ole itsestään selvää, että siitä selvitään.

Uudestisyntyneen uusi uskon elämä voi sammua. Hän voi ajautua tilaan, jossa hän vielä elävänä ihmisenä on hengellisesti kuollut.

Paavali mainitsee sinetin Ef. 1:13: ”Hänessä (Kristuksessa) on teihinkin... uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.”

Hengestä syntynyt ihminen on saanut Pyhän Hengen, ja sitä Paavali sanoo sinetiksi.

Sinetöiminen tietenkin on vahvistamista. Pyhä Henki todistaa, Room. 8:16, uudesta elämästä, lapseudesta. Varmaankin sinetöiminen tarkoittaa vain sitä, että Henki todistaa lapseudesta tietyllä hetkellä.

Daavid rukoilee: ”Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi”, Ps. 51:13. On siis mahdollista, että sinetti otetaan pois.

Fil. 1:6 Paavali sanoo, että Jumala, ”joka on alkanut teissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä”.

Edellä sanotun mukaan tämä tarkoittaa sitä, että jos ottaa uskontien kulkemisen vakavasti, valvoo vaellustaan ja pesee vaatteitaan, Ilm. 7:14, pääsee myös kerran perille.

Mutta on mahdollista, että ihminen riistäytyy Herran kädestä, ei välitä vaatteistaan, ja sitä kautta syöksyy turmioon.

Juudas tietenkin salli itselleen jatkuvasti vääryydellä saatuja varoja. Tällainen vilpillisyys johtaa kyllä turmioon.

Juudas paransi sairaita, ajoi riivaajia ulos ihmisistä, jopa herätti kuolleita, Matt. 10:8. Kuitenkin, hän lopulta joutui ”omaan paikkaansa”, niin kuin 11 apostolia sanoivat rukouksessa, Ap. t. 1:25. Juudaksen paikka oli turmio ja kadotus.

Edellä esitetty kumoaa myös predestinaatio-opin (ennalta määrääminen). Tuon opin mukaan Jumala on ennalta määrännyt jotkut ihmiset pelastumaan ja jotkut ihmiset joutumaan kadotukseen (helvettiin).

Jos näin olisi, se tarkoittaisi, ettei kukaan voisi kadottaa valintaansa ja pelastustaan, vaikka kuinka yrittäisi tehdä suuria syntejä.

Marttyyrien peili

 

Useita vuosia olin ollut tietoinen kahdesta vanhasta marttyyrikirjasta. Toinen on Marttyyrien peili, hollanniksi alun perin kirjoitettu ja julkaistu v. 1660. Se kertoo verisestä vainosta ns. anabaptisteja vastaan 1500-luvulla. 1597 näyttää olevan viimeinen vuosiluku.

 

Kirjan kirjoittaja on Thieleman J. van Braght. Kirjassa mainitut marttyyrit ovat enimmäkseen Alankomaista (siihen aikaan tämä alue sisälsi myös Belgian). Enimmäkseen nämä roviolla poltetut tai veteen hukutetut (joskus myös muulla tavoin tapetut) kristityt olivat mennoniitteja, joiden oppi-isä oli Friisinmaalta kotoisin ollut Menno Simons (1496-1561).

 

Wikipedian mukaan Marttyyrien peiliä annetaan mennoniittien parissa nykyisin usein häälahjaksi.

 

Toinen on alun perin englanniksi kirjoitettu Book of Martyrs, kirjoittaja John Foxe. Kirja julkaistiin 1563 Maria Verisen (Bloody Mary) veristen vainojen jälkitunnelmissa. Maria I hallitsi Englannissa vuosina 1553-1558, ja hän (ja hänen miehensä Espanjan kuningas Filip II) pyrki tukahduttamaan vereen protestanttisuuden ja palauttamaan Englannin katolisen kirkon helmaan.  

 

Marian kuoleman jälkeen kuningasvaltaan oli tullut Elisabet I, ja katolisuuden vaara oli toistaiseksi väistynyt.

 

Olisiko ollut tämän vuoden alkupuolella, kun rupesin tutkimaan, olisiko näitä teoksia mahdollista saada netistä. Molemmat onnistuinkin saamaan, ja ne ovat koneellani Word-tiedostoina.

 

Englanninkielisen Wikipedian mukaan Marttyyrien peilin täydellinen nimi on  “The Bloody Theater or Martyrs Mirror of the Defenseless Christians who baptized only upon confession of faith, and who suffered and died for the testimony of Jesus, their Saviour, from the time of Christ to the year A.D. 1660.

 

Verinen teatteri eli Marttyyrien peili! Defenceless Christians viittaa siihen, että nämä anabaptistit eivät periaatteessa tehneet pahalle vastarintaa, Matt. 5:39.

 

Koneellani oleva Marttyyrien kirja aloittaa UT:ssa mainituista kristityistä marttyyreista ja jatkuu Ranskan vallankumoukseen ja Robespierreen saakka. Nämä myöhemmän ajan marttyyrit tietenkin on lisätty kirjaan myöhempinä vuosisatoina. Ehkä kirja löytyisi alkuperäisenäkin netistä, mutta tämä sopii minulle: varmaankin alkupeäisen kirjan tekstit on säilytetty ja täydennetty teksti 1600- ja 1700-luvun asioilla.

 

Vähän aikaa luin rinnakkain molempia teoksia, mutta sitten ajattelin, että luen ensin Marttyyrien peilin ja otan sitten vasta Marttyyrien kirjan luettavakseni.

 

Kirja osoittautui aika isoksi, ja siinä oli hyvin paljon toistoa. Toisto johtui siitä, että kirjoittaja oli sanonut jotakin nimeltä mainiten kaikista marttyyreista, jotka olivat hänen tiedossaan. Hyvin monet näistä olivat kyenneet vankeutensa aikana kirjoittamaan ja lähettämään pois vankilasta selontekoja kuulusteluistaan. Jotkut näistä kirjoituksista ovat aika pitkiä, ja tietyt opinkohdat, joista anabaptisteja syytettiin, tulevat kaikissa kirjoituksissa esille.

 

Pääti kuitenkin lukea koko teoksen, vaikka kymmenesosankin lukemisesta olisi päässyt hyvin selville kaikesta oleellisesta.

 

Vain uskoontulleita kastava anabaptistinen suuntaus oli alkanut Sveitsissä. Menno oli kuitenkin kotoisin Hollannin Friisinmaalta, ja suuri osa tässä kirjassa mainituista mennoniitoista onkin kotoisin Alankomaista (nyk. Hollanti ja Belgia).

 

Anabaptistien vainoaminen keisarikunnan alueella perustuu keisari Kaarle V:n ediktiin vuodelta 1535. Sen mukaan anabaptistit, jotka eivät halunneet luopua uskostaan ja opistaan, oli ’rangaistava tulella’, so. poltettava roviolla. Jos uhrit olivat todella surullisia ja katuvia (”truly sorry and penitent”), miehet mestattiin miekalla, mutta naiset haudattiin ilmeisesti elävältä (engl. ”buried in the pit”).

 

Tätä viimeksi mainittua en muista kirjassa olleen, mutta etenkin naisia hukutettiin veteen.

 

Kun Kaarle V luopui vallasta 1556, Alankomaat joutuivat hänen poikansa Espanjan kuninkaan Filip II:n valtaan. Filip uudisti virallisesti isänsä tappolain.

 

Kuulusteluihin liittyi myös kidutusta. Sana ’rack’ (sanakirjan mukaan muiden merkitysten lisäksi myös ’kidutuspenkki’) mainitaan silloin tällöin. Harvoin mainitaan kuitenkin, että kukaan olisi antanut pyöveleille periksi.

 

Kolme oppia tulee useimmiten esiin näissä kuulusteluissa: 1) Anabaptistien kaste ja lapsikasteen hylkääminen ja moittiminen, 2) Sacramentin halveksiminen ja transsubstantiaation kieltäminen (anabaptistit eivät uskoneet katolista oppia leivän ja viinin muuttumisesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi) ja 3) anabaptistit eivät hyväksyneet sitä, että Jeesuksen ihmisruumis olisi Mariasta lähtöisin.

 

Kastekysymykseen syytettyjen oli helppo vastata. Eihän esim. Mark. 16:15-16 voi ymmärtää mitenkään muuten kuin että evankeliumia julistetaan ja ne, jotka uskovat evankeliumin (tulevat uskoon), kastetaan.

 

Papin aikaan saaman leivän ja viinin muuttumisen anabaptistit myös kykenivöt hyvin järkisyillä kumoamaan.

 

Anabaptistit näyttävät ottaneet hyvin kirjaimellisesti sanonnan ”Sana tuli lihaksi”. Siis myös Kristuksen ruumiillinen olemus tuli suoraan taivaasta.

 

Kreikkalainen teksti voidaan kyllä yhtä hyvin kääntää : ”Sana tuli lihaan.”

 

Anabaptistien ajatuksen mukaan täytyisi ilmeisesti ajatella, että Kristuksen ruumis oli luotu samaan tapaan kuin Aadamin aikojen alussa Siinä tapauksessa olisi outoa, että häntä nimitettäisiin Daavidin pojaksi. Se olisi täysin väärä nimitys.

 

Selvää on, että Jeesus oli ruumiillisen olemuksensa puolesta Marian poika. Hän oli kaikessa kiusattu, Hepr. 4:15, nimen omaan se vuoksi, että hänellä oli langenneen ihmisen ruumiillinen olemus.

 

Usein syytetyt anabaptistit ihmettelevät, millä oikeudella kirkko tappaa harhaan joutuneet sen sijaan, että opastaisi heitä oikeaan. Apostolit eivät tehneet niin.

 

Jonkun kuulustelijan väite, että Pietari tappoi Ananiaksen ja Safiiran, Ap. t. 5. luku, on omituinen väite. Eihän Pietari edes näytä tienneen, että Ananias kuolisi. Safiiran suhteen hän asian tiesi: ”he kantavat sinutkin pois.” Ap. t. 5:9. Mutta ihmeelliseltä tässäkin tuntuu, että Pietarin väitetään tappaneen Safiiran.

 

Joka tapauksessa katolinen kirkko oli pahemmin harhassa kuin anabaptistit teurastaessaan viattomia hurskaita uskovia. Siihen heillä ei ollut mitään valtuuksia.

 

Anabaptistit pitivät katolista kirkkoa vuoroin Baabelin porttona, Ilm. 17. luku, vuoroin Antikristuksena (kirkkoa tai paavia), Tässä he olivat samalla kannalla kuin useimmat protestantit esim. Luther.

 

Vaikka katoliset kuulustelijat hyvin tämän tiesivät, he kuitenkin moittivat anabaptisteja ’pyhän kirkon’ hylkäämisestä ja ’pyhien sakramenttien’ halventamisesta. He puhuivat ikään kuin anabaptisteilla olisi velvollisuuksia katolista kirkkoa kohtaan.

 

Antikristus ilmeisesti tulee olemaan henkilö, mies. Baabelin portto voi olla lopun ajan luopiokirkko, jossa katolisella kirkolla voi olla huomattava osa, mutta tuo järjestö muotoutunee varsinaisesti vasta Pedon eli Antikristuksen aikoina.

 

Yksi seikka, joka anabaptistien kuulusteluissa tuli esille, oli valan vannominen. Anabaptistit kieltäytyivät Matt. 5:34 mukaan kaikesta valan vannomisesta. ”Älkää ollenkaan vannoko.”

 

Alankomaiden pohjoisosa (nyk. Hollanti) irrottautui Espanjan vallasta Vilhelm Oranialaisen (Vilhelm Vaitelias) johdolla. Kapinaan noustiin v. 1568. Melko pian Hollannista tuli käytännössä itsenäinen, vaikka rauha tehtiin vasta 30-vuotisen sodan lopussa (Westfalenin rauha).

 

Itsenäistyminen lopetti Hollannissa myös anabaptistien verisen vainon. Espanjan haltuun jääneillä alueilla vainot varmaankin jatkuivat pitempään, mutta Marttyyrien peili lopettaa vuoteen 1597.

Karjala ja Vepsä

 

Aivan alkuvuodesta 2019 Frans Hartikainen, tutuksi tullut Raamattu Kansalle-käännöstyössä, otti yhteyttä.

 

Hän oli keskustellut Raamatunkäännösinstituutin ihmisten kanssa, ja oli menossa sinne käännöstarkastajaksi, alkukielten tuntijana. Hän kysyi minua mukaansa; kai oli keskustellut minusta RKI:n suunnalla.

 

En ollut aluksi kovinkaan innostunut asiasta. Olin lukenut aunuksenkarjalaisen (livviläisen) Uuden Testamentin läpi ja myös vepsäläisen. Jonkin evankeliumin olin lukenut vienankarjalaksi, kielellä, josta jotkut haluavat nykyään käyttää (kielen nimeksi) kummallista nimeä ’varsinaiskarjala’. Miten ihmeessä se on varsinaisempi kuin aunuksenkarjala?

 

Haluttomuuteni johtui siitä, että olin pitänyt lukemiani käännöksiä liian epätäsmällisinä.

 

Suostuin kuitenkin, ja lähdettiin yhdessä instituuttiin. Muistaakseni vielä samana vuonna tuli vepsäläinen kääntäjä Nina Zaitseva Helsinkiin, ja Nina, minä, Frans ja instituutin johtaja Anita Laakso istuimme saman pöydän ääressä pohtien Ruutin tai Joonan kirjan vepsäläistä tekstiä (molempia kirjoja olemme käsitelleet).

 

Osoittautui, että Ninan asenne oli aivan rakentava; alkutekstiin perustuvat korjausehdotukset tulivat paljolti hyväksytyiksi. Ei ollenkaan asennetta: ”Kirjoitin minkä kirjoitin.”

 

Jonakin myöhempänä vuonna Nina oli taas Helsingissä. Muita kääntäjiä en ole tavannut.

 

Raamatunkäännösinstituutti perustettiin Tukholmassa 1973. Tavoitteena oli Raamatun kääntäminen Neuvostoliiton vähemmistökielille. Kovin monilla niistä ei käännöksiä ollut tai jos oli, käännökset olivat niin vanhoja, että niitä oli vaikea ymmärtää. Tietenkin suurilla kielillä kuten ukrainalla oli Raamattunsa.

 

Vuonna 1983 perustettiin instituutin Helsingin osasto, joka on keskittynyt Raamatun kääntämiseen suomen sukukielille. Viroa ja unkaria lukuun ottamatta näillä kielillä on ollut vähän käännettyjä Raamatun tekstejä.

 

Instituutin kotisivun mukaan näyttäisi siltä, että koko Raamattu on julkaistu toistaiseksi vain udmurtin (vanha nimi: votjakki) kielellä. Komiksi (komi-syrjääni) on instituutin vuosijulkaisun 2021 mukaan valmistumassa koko Raamattu (vuoden 2022 lopulla). Varsin monelle kielelle on käännetty Uusi Testamentti ja joitakin Vanhan Testamentin kirjoja.

 

Alussa mainitsemistani kolmesta kielestä on Vanhaa Testamenttia käännetty eniten livviksi; suuri Jesajan kirja antaa livville huomattavan etumatkan.

 

Vähiten on Raamattua käännetty vienaksi. Instituutin nettisivun mukaan Uuden Testamentin lisäksi vain Joonan kirja. Vienaksi on käännetty myös kirja nimeltä Piiblijan kertomukšie, jossa on mukana 31 VT:n ja 28 UT:n kertomusta. Toisin sanoen vienalaiset ovat saaneet ainakin 31 keskeistä tekstiä Vanhasta testamentista, lyhennettyinä kylläkin. Teksti julkaistiin värikuvin v. 2018, kirjan mukana tulee myös CD-äänite.

 

Käännöstyö aloitetaan sillä tavoin, että kohdekieltä äidinkielenään puhuva (yleensä kirjallisesti sivistynyt ja käännöstyötäkin tehnyt) henkilö kääntää vanhan venäläisen käännöksen (ns. synodaalikäännös 1800-luvun lopulta) mukaan joitakin Raamatun kirjoja. Sitten tulevat mukaan alkukielen tuntijat.

 

Synodaaliraamattu, Sinodaljnaja Biblija, on kohtalaisen luotettava, kohtalaisen täsmällinen käännös. Emme kuitenkaan, me alkukielten ihmiset, suhtaudu siihen kohtuuttoman kunnioittavasti.

 

Kovin työllistävää tämä karjalais-vepsäläinen toimintani ei ole. Aina silloin tällöin tulee tekstejä, ja niihin otan kantaa heprean ja kreikan mukaan. Ja sähköpostilla ollaan yheydessä.

 

Tosiaan, vauhti ei näytä olevan kummoinenkaan. Mutta on vuosikymmenten aikana kuitenkin valmistunut monta Uutta Testamenttia, ja siis kaksi kokoraamattua ja joillakin kielillä osia Vanhasta Testamentista.

 

Aikaisemmin pidettiin vienaa ja aunusta saman kielen murteina ja käytettiin kielen nimeä karjala-aunus. Nyt kuitenkin näyttää olevan kehittymässä kaksi kirjakieltä: vienankarjalan (varsinaiskarjalan) ja aunuksenkarjalan (livvin).

 

Pieniä nämä kielet ovat, joku voisi sanoa: häviämisvaiheessa. Mutta omakielisen Raamatun saamisella voi olla joillekin ihmisille merkittävä hengellinen vaikutus.

contact
IMG_1358.JPG
IMG_1380.JPG
koli.jfif

Yhteystiedot


Janakkalan Helluntaiseurakunta:

Osoite: liikekuja 1, 14200 Turenki

S-posti: janakkalanhelluntaisrk@gmail.com


Vanhimmisto:
 
Jean-Pierre Kadeyi

William Ngoyi

Markku Saukkonen 050 3573250 saukkosmake@gmail.com


 
Yhdistyksen hallituksen pj:
 
Anja Wallin
 

Työmuodot:
 
Lapsityövastaava: Tarja Toivonen p. 050 521 8008,  tarjaannikkitoivonen@gmail.com

Nuorisotyö
 
Maahanmuuttajatyö (Afrikka): Jean-Pierre Kadeyi

 
Pankkiyhteystiedot:
 
SRK:n tili: OP Janakkala FI58 5078 0820 0713 85, lahjaviite 4051
bottom of page