ohjelma toukokuu 2022.jpeg

Tutustu alta linkkeihin. 

Sieltä löydät Jumalan sanaa kattavasti myös netistä.

                        Huom! 

Jippii-kerho kokoontuu rukoushuoneella

  aina joka toinen maanantai, klo: 17-18.

Pentin palsta otsikko (3).png
palstaillen.jpg
Ennalta valitseminen

 

Raamatussa kerrotaan useista ihmisistä, jotka Jumala valitsi johonkin tehtävään. Mooses valittiin johtamaan israelilaiset luvattuun maahan. Daavid valittiin Israelin kuninkaaksi ja kuningassuvun kantaisäksi. Jeesus valitsi kaksitoista opetuslapsistaa apostolin tehtävään.

 

Abrahamin valinta ja kutsuminen on myös tähän kuuluva asia. Hänet valittiin sen kansan esi-isäksi, jonka kautta Jumalan sana imoitettaisiin ihmiskunnalle.

 

Jeesus valitsi 12 apostolia erikoistehtävään. Juudas lankesi pois; hänen tilalleen otetiin Mattias, Ap. t. 1:23-26.

 

Mutta on toisenlainenkin valinta. Paavali sanoo Kolossalaiskirjeessä (3:12), että uskovat ovat ”Jumalan valittuja, pyhiä ja rakkaita”.

 

Ranskalainen Jean Calvin tuli 1534 Sveitsiin, pakeni. Hänestä tuli Sveitsin uskonpuhdistaja ja moniin maihin levinneen protestanttisen uskonsuuntauksen oppi-isä.

 

Calvinin opin (kalvinismin) erikoisuus on oppi enneltavalinnasta (predestinaatiosta). Jumala on valinnut etukäteen ihmiset, jotka voivat pelastua; jos ei kuulu näihi valittuihin, ei voi pelastua.

 

Jacobus Arminius (Jakob Hermanszoon) (1560-1609) asettui Hollannin kalvinistisen kirkon piirissä vastustamaan predestinaatio-oppia. Hän selitti,että Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle vapaan vallan joko ottaa vastaan evankeliumin kutsu tai torjua se. Hollannin reformoitu (kalvinistinen) kirkko tuomitsi Arminiuksen käsityksen harhaopiksi 1619.

 

Tätä Arminiuksen pelastusoppia sanotaan arminiolaisuudeksi (engl. Arminianism). Arminiuksen tekstejä löytyy englanniksi käännettyinä Christian Classics nettisivustolla www.ccel.org.

 

Paavali ilmaisee hyvin selväsanaisesti 1. Timoteuskirjeessä (2:4), että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten pelastuvan. Toisin sanoen, hän haluaisi, että kaikki ottaisivat pelastuksen vastaan. Jumala on kuitenkin tässä asiassa antanut ihmisille vapaan vallan.

 

Joh. 3:16 sanotaan, että Jumala on rakastanut maailmaa. Jos hän olisi suunnitellut alun perin, että vain jotkut valitut pelastuisivat, ei voisi mitenkään sanoa, että hän rakasti maailmaa. ’Rakasti maailmaa’ edellyttää (Timoteuskirjeen mukaisesti), että hän haluaisi kaikkien pelastuvan.

 

Joh. 1:29 sanoo Johannes Kastaja Jeesuksesta: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin. Maailman synti on otettu pois siinä mielessä, ettei se ole esteenä ”Isän sydämelle” pääsemiselle silloin, kun ihminen ottaa uskossa evankeliumin vastaan.

 

Mutta se, että koko maailman synti on otettu pois, tarkoittaa sitä, ettei kysymys ole vain ennalta valituista ihmisistä.

 

Paavalin kirjeissä on paljon varoituksia uskoville. Esim. 1. Kor. 10:6-8 Paavali sanoo Vanhan Testamentin kertomuksiin viitaten: ”Tämä tapahtui varoittavaksi esimerkiksi meille, ettemme himoitsisi pahaa, niin kuin he himoitsivat. Älkää myöskään ruvetko epäjumalanpalvelijoiksi niin kuin jotkut heistä... Älkäämme harjoittako haureutta, niin kuin jotkut heistä harjoittivat –heitä kaatui yhtenä päivänä kaksikymmentäkolmetuhatta.”

 

Jos jotkut olisivat ennalta määrättyjä pelastumaan, mitä heitä kannattaisi varoitella. Eikä myöskään kannattaisi varoitella seurakunnassa mahdollisesti olevia ei-valittuja, koska he eivät kuitenkaan voisi pelastua.

 

Pyhä Henki on sinetti, esim. Ef. 1:13, mutta se ei tarkoita sellaista sinetöimistä, jota ei voisi peruuttaa. Se on vain omistajan sinetti, joka voidaan myös poistaa. Daavid sanoo Jumalalle: ”Älä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.”

 

Jumala on tehnyt sen valinnan, että pelastus tulee ’saarnatun hullutuksen’ kautta, 1. Kor. 1:18-23. Pelastuminen Jeesuksessa, ristin työn perusteella. Tästä valinnasta tullaan osallisiksi, kun otetaan uskossa evankeliumi vastaan. Tähän on Jumala antanut ihmiselle vapaan vallan.

Omaisuuskansa

Ei monta vuotta sitten eräs seurakuntani jäsen, keski-ikäinen mies ja perheenisä, sanoi minulle löytäneensä antikvaarista tai kirpputorilta Lutherin juutalaisia koskevan kirjan. Hän halusi, että minä lukisin sen.

Otin kirjan, se oli ilmestynyt suomeksi v. 1939 nimellä ”Juutalaisista ja heidän valheistaan. Alkuperäinen nimi on ”Von Juden und ihren Lügen”.

Luin kirjan. Kun annoin sen takaisin, veli kysyi: ”Mitäs pidit kirjasta?” Vastasin: ”Tätä mietitään vielä.” Mies tyytyi siihen.

Etsin netistä tuota kirjaa. Suomeksi ja englanniksi se on luettavissa netissä. Ruotsiksi kirja löytyi myytävänä ilmeisesti ruotsinmaalaisessa antikvaarissa. Alkukielellä saksaksi en löytänyt mitään.

Luettuani kirjan tein kolme tekstiä: yleisesti kirjaa esittelevän tiedoston Martin Luther juutalaisten valheista, ja kahdesta erilliskysymyksestä eri tiedostot (Omaisuuskansa ja korvausteologia ja Jeesua, Jeesu, Jeesus; viimeksi mainittu juutalaisten rabbien oletetuista nimiväännöksistä.

Lutherilla on kaksi syytöslinjaa juutalaisia vastaan. Ensimmäinen on, että he pettävät ja ryöstävät kristittyä kansaa. Toinen on se, että he pilkkaavat (käyttävät pilkkanimiä) Kristusta ja Mariaa ja — ja siinä samalla ’syljeskelevät’. Luther oli tietenkin luopunut Marian palvonnasta, mutta häntä kuitenkin suututti, että juutalaiset käyttivät pilkkanimiä ”Kristuksen rakkaasta äidistä”.

Koronkiskonta oli tietenkin joidenkin juutalaisten ammatti ja rikastumisväline. Toisaalta Lutherin aikana oli jo myös kristittyjä rahanlainaajia, joten ei pelkästään juutalaisia voinut syyllistää. Eivätkä kaikki juutalaiset olleet rahanlainaajia.

Kuninkaat (ja muut monarkit) olisivat voineet tietenkin asettaa korkoprosentille ylärajan. Mutta he eivät sitä tehneet; ilmeisesti tärkeä syy oli myös se, että he verottamalla pääsivät osallisiksi suurista voitoista. Kansan tyytymättömyys ja viha ei kuitenkaan kohdistunut pahemmin kuninkaisiin vaan juutalaisiin rahanlainaajiin.

Pilkkaaminen tuntuu hyvinkin mahdolliselta. Pahimmat pilkkaajat olisi voinut rangaista samaan tapaan kuin kristityt jumalanpilkan harjoittajat. Vähäisemmät rikolliset olisivat pelästyneet ja sulkeneet suunsa.

Luther käyttää juutalaiskirjassaanmelko paljon aikaa todistellakseen, että juutalaiset Jumalan kansana on lopullisesti hylätty ja kristillinen seurakunta on asetettu heidän sijaansa.

Yksi ei kovin teologinen peruste oli hänellä se, että kun Jumala lähes 1500 vuoden aikana ei ollut ottanut Israelia armoihinsa ja antanut heidän palata omaan maahansa, tuskin hän sitä enää tämän jälkeenkään tekee. Aikaa olisi ollut.

Joitakin satoja vuosia myöhemmin, 1800-luvun loppupuolella, monet teologit ajattelivat samalla tavoin, 1800 vuotta oli aikaa mennyt eikä Jumala ollut Israelia johdattanut takaisin maahansa, ei kai nuo asiat enää kirjaimellisesti voi toteutua. Tähän ajatteluun ei välttämättä sisältynyt mitään vihamielisyyttä juutalaisia kohtaan.

Ajateltiin, että Raamatun Israelia tarkoittavat lupaukset olikin ymmärrettävä niin, että ne tarkoittavat hengellistä Israelia, johon saattoi kuulua juutalaisia ja muiden kansojen edustajia. Tätä ajatustapaa sanotaan korvausteologiaksi. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla ilmeisesti huomattava osa kristityistä oli juutalaisia.

No, nyt me tiedämme, että Israel on palannut maahansa.

Sanaa ’omaisuuskansa’ käytetään Israelista Raamatussa 3 kertaa: 5. Moos. 7:6; 14:2; 26:18. ’Erikoisen omaisuuden kansa’, so. kansa, joka on Jumalan erikoinen omaisuus. Koko maa on kyllä Jumalan, 2. Moos. 19:5, mutta niin kuin tässä sanotaan, Israel on ’ennen muita kansoja’.

Pietari sanoo uskovia kristittyjä, juutalaisia ja ei-juutalaisia, omaisuuskansaksi, 1. Piet. 2:9. Tämä ei kuitenkaan tee mahdottomaksi sitä, että juutalaisilla oli (ja on) edelleen erikoisasema.

Otan tähän ensin joitakin kohtia, jotka voisi käsittää juutalaisen lopullisen hylkäämisen kannalta ja sitten kohtia jotka viittaavat päinvastaiseen.

Matt. 21:43 Jeesus sanoo: ”Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.”

Jumalan valtakunta tuli Jeeseksen Kristuksen persoonassa ja hylkäämällä hänet juutalaiset torjuivat luotaan Jumalan valtakunnan. Ja Jumalan valtakunnan hedelmiä tekevät uskovat kristityt, siitä huolimatta että kristinuskon nimissä on tehty monta pahaakin asiaa.

Ei näissä Jeesuksen sanoissa kuitenkaan ole mitään, mikä tekisi mahdottomaksi, että tilanne voisi joskus muuttua.

Ef. 2:11-20 kuvataan, kuinka pakanoista (ei-juutalaisista) ja juutalaisista on tullut yhtä Kristuksessa. Juutalaisella ja kreikkalaisella ei ole eroa, kun he ovat Kristus-ruumiin, seurakunnan jäseniä. Pakanat, jotka olivat ennen ”ilman toivoa ja Jumalaa maailmassa”, ovat nyt seurakunnassa samaa perheväkeä kuin Kristukseen uskovat juutalaiset.

Huomattava osa kristityistä näyttää olleen juutalaista syntyperää. Jatkossa oli monia vuosisatoja, jolloin oli hyvin vähän juutalaisia kristittyjä. Kristittyjen harjoittama juutalaisten pakkokäännytys varmaan pitemmän päälle vaikutti päinvastaisen tuloksen: juutalaiset olivat haluttomia ottamaan Kristusta vastaan, kääntymään kristinuskoon.

Nykyisin Israelissa ja muualla on enemmän kristittyjä juutalaisia. Jostakin lehdestä luin, että Israelin itsenäistyessä 1948 maassa oli vain ’kourallinen’ Kristukseen uskovia juutalaisia. Nyt on seitsemisenkymmentä pientä seurakuntaa. Kun Israel on pieni maa, tästä seuraa, että kristittyjä on kaikkialla. Heidät tunnetaan messiaanisten juutalaisten nimellä.

Tuosta Efesolaiskirjeen jaksosta voisi tulla siihen ajatukseen, että Israelin ja siihen kuuluvan vanhan liiton olisi syrjäyttänyt uusi liitto ja uuden liiton kansa, jossa kansallisuudella ei ole merkitystä.

Ei siinä kyllä sanota, ettei luonnollinen Israel, ’luonnolliset oksat’, Room. 11:23-24, olisi ollenkaan enää Jumalan mielessä. Paavali sanoo, että Jumala on voimallinen oksastamaan heidät uudelleen.

Jeremia sanoo hyvin voimakkaasti: ”Näin sanoo Herrs: Vasta sitten, jos liittoni päivän ja yön kanssa ei enää ole voimassa ja jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, vasta sitten minä hylkään Jaakobin siemenen ja palvelijani Daavidin jälkeläiset...” Jer. 33:25-26.

Tästä nähdään helposti, että Jaakobin siemenen, Israelin, hylkäämistä ei tapahdu koskaan.

Profeetta Aamos vakuuttaa Herran sanana: ”Katso, Herran, Herran, silmät ovat syntistä valtakuntaa vastaan, ja minä hävitän sen maan pinnalta. En minä kuitenkaan kokonaan hävitä Jaakobin heimoa, sanoo Herra.”

Jaakobin heimo, Israel, säilyy Herran kansana, Herran suunnitelmissa.

Jesaja sanoo Jumalan sanana Israelille voimakkaasti (54:10): ”Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju.” Tämä on suurin piirtein sama kuin edellä mainittu Jeremian ilmoittama Jumalan sana.

3. Mooseksen kirjan 26. luvussa puhutaan pitkälti, miten Herra kurittaa synteihin sortunutta luopio-Israelia. Lopulta kuitenkin sanotaan (j. 42): ”Minä muistan Jaakobin kanssa tekemäni liiton. Minä muistan myös Iisakin ja Abrahamin kanssa tekemäni liiton, ja minä muistan myös maata.”

Ja jakeessa 44 vielä selvemmin: ”Vaikka he ovat vihollistensa maassa, minä en hylkää heitä enkä inhoa heitä. Minä en tee heistä loppua enkä riko heidän kanssaan tekemääni liittoa.” Jumala pitää mielessään Abrahamin jälkeläiset.

5. Moos. 28. luvussa puhutaan kuuliaisuuden siunauksista ja tottelemattomuuden kirouksista Israelin ollessa kysymyksessä. Kirousten lista on paljon isompi kuin siunausten; todella kauheat kiroukset. Mutta jos Jumala näin kurittaa, se on merkki siitä, että hän haluaa saada aikaan muutoksen kansansa ajattelutavassa ja toiminnassa. Jos hän olisi lopullisesti hylännyt Israelin, hän jättäisi sen rauhaan.

Luvussa 30 onkin selvästi ilmaistu kurituksen tarkoitus: ”Vaikka sinut olisi karkotettu maan ääriin, Herra, sinun Jumalasi, kokoaa ja noutaa sinut sieltäkin. Herra, sinun Jumalasi tuo sinut siihen maahan, jonka sinun isäsi ottivat omakseen, ja sinä saat ottaa sen omaksesi. 5. Moos. 30:4-5.

Jesaja sanoo voimakkaan runollisesti: ”Unohtaako nainen rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa poikaa? Ja vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Katso, kämmeniini olen sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina minun edessäni.” Jes. 49:15-16.

Mutta entä sitten kun Israel hylkäsi kansana Messiaansa Jeesuksen? Mitä Uusi Testamentti sanoo tästä asiasta?

Jeesus sanoo Jerusalemista (Israelista): ”Katso, teidän huoneenne jää hylätyksi.” Mutta hän jatkaa: ”Tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: ’Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen.”

Tämä sisältää ajatuksen, profetian siitä, että tuollainen aika kerran koittaa. Ja silloin Israelille koittaa ihana aika Herran omana kansana.

Tähän yhdistyy profeetta Sakarjan sanat Israelin lopun aikana tapahtuvasta kääntymyksestä: ”He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet.” Sak. 12:10. Pietarihan sanoo Jerusalemin väelle: ”Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan ja pyysitte, että teille annettaisiin murhamies. Elämän ruhtinaan te tapoitte, mutta Jumala herätti hänet kuolleista.”

Kokoon tullut väkijoukko vaati pitkänperjantain aamuna maaherra Pilatukselta, että hän antaisi ristiinnaulita Jeesuksen, mutta vapauttaisi Barabbaan.

Johanneksen evankeliumin mukaan ”Barabbas oli rosvo”, Joh. 18:40. Markuksen evankeliumin mukaan Barabbas ”oli vangittu muiden kapinallisten kanssa, jotka olivat kapinan yhteydessä tehneet murhan”. Mark. 15:7. Luukas sanoo: ”Barabbas oli heitetty vankilaan kaupungissa puhjenneen kapinan ja murhan takia”, Luuk. 23:19.

Pilatuksella oli tapana päästää pääsiäisjuhlan aikana yksi juutalainen vanki vapaaksi. Väkijoukko pyysi nyt Barabbasta vapautettavaksi ja vaati Jeesusta ristiinnaulittavaksi. Näin sitten tapahtuikin.

Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen apostolit kysyivät häneltä: ”Tälläkö ajalla sinä rakennat Israelille valtakunnan.” Jeesus ei ryhdy selittämään, ettei tällaista valtakuntaa enää syntyisi. Hän sanoo: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä.”

Näin sanoessaan hän myöntää, että valtakunta perustettaisiin joskus, mutta apostolien olisi keskityttävä siihen asiaan, mitä varten heidät oli valittu: evankeliumin julistamiseen. Jos hän olisi ajatellut toisin, hän olisi nyt ainakin ylösnousemuksen jälkeen sanonut: ”Voi pojat, ei sellaista Israelin valtakuntaa enää tulekaan, millaista te ajattelette.”

Tähän valtakunnan perustamiseen liittyy myös Israelin armoihinotto, Israelin paluu. ”He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet.”

Paavali sanoo (Room. 11:24), että kun pakanoiden täysi luku on tullut sisälle (pelastukseen), niin koko Israel on pelastuva. Sanalla ’pelastua’ on tietenkin monta merkitystä, mutta tässä yhteydessä se ei voi merkitä muuta kuin Israelin armoihinottoa ja paluuta, johon kuuluu se, että he ottavat vastaan Messiaansa Jeesuksen.

Ilmestyskirjan 7 luvussa on 144 000 sinetillä merkittyä Israelin eri sukukunnista eli heimoista. Lopun aikana israelilaisilla näyttää olevan suuri tehtävä.

Yleensä ne, jotka eivät usko tämän juutalaisuuden kirjaimellisuuteen, keksivät mielikuvituksensa ja mieltymystensä mukaan (kristittyjen) joukkoja, joiden he katsovat olevan identtisiä tämän sinetillä merkityn joukon kanssa. Joka haluaa suhtautua vakavasti Raamatun ilmoitukseen, ottaa tämän kohdan kirjaimellisesti, juutalaisia tarkoittavana.

On hyvin perusteltua, että Israelin valtakunta perustetaan viimeisinä aikoina, ja myös se, että he kääntyvät Jeesuksen Kristuksen, Messiaan, puoleen.

Heading 1

sss

 

Yhteystiedot


Janakkalan Helluntaiseurakunta:

Osoite: liikekuja 1, 14200 Turenki

S-posti: janakkalanhelluntaisrk@gmail.com


Vanhimmisto:
 
Jean-Pierre Kadeyi

William Ngoyi

Jukka Nieminen 0400 920363 jukka.raumalta@gmail.com

Markku Saukkonen 050 3573250 saukkosmake@gmail.com


 
Yhdistyksen hallituksen pj:
 
Markku Saukkonen (pj.)
 


 Työmuodot:
 
Lapsityövastaava: Tarja Toivonen p. 050 521 8008,  tarjaannikkitoivonen@gmail.com
 
varhaisnuorisotyö: Paulina Mankinen pade.mankinen@ppe.inet.fi

Nuorisotyö

 
 Maahanmuuttajatyö (Afrikka): Jean-Pierre Kadeyi

 
Pankkiyhteystiedot:
 
SRK:n tili: OP Janakkala FI58 5078 0820 0713 85, lahjaviite 4051