Marttyyrien peili

 

Useita vuosia olin ollut tietoinen kahdesta vanhasta marttyyrikirjasta. Toinen on Marttyyrien peili, hollanniksi alun perin kirjoitettu ja julkaistu v. 1660. Se kertoo verisestä vainosta ns. anabaptisteja vastaan 1500-luvulla. 1597 näyttää olevan viimeinen vuosiluku.

 

Kirjan kirjoittaja on Thieleman J. van Braght. Kirjassa mainitut marttyyrit ovat enimmäkseen Alankomaista (siihen aikaan tämä alue sisälsi myös Belgian). Enimmäkseen nämä roviolla poltetut tai veteen hukutetut (joskus myös muulla tavoin tapetut) kristityt olivat mennoniitteja, joiden oppi-isä oli Friisinmaalta kotoisin ollut Menno Simons (1496-1561).

 

Wikipedian mukaan Marttyyrien peiliä annetaan mennoniittien parissa nykyisin usein häälahjaksi.

 

Toinen on alun perin englanniksi kirjoitettu Book of Martyrs, kirjoittaja John Foxe. Kirja julkaistiin 1563 Maria Verisen (Bloody Mary) veristen vainojen jälkitunnelmissa. Maria I hallitsi Englannissa vuosina 1553-1558, ja hän (ja hänen miehensä Espanjan kuningas Filip II) pyrki tukahduttamaan vereen protestanttisuuden ja palauttamaan Englannin katolisen kirkon helmaan.  

 

Marian kuoleman jälkeen kuningasvaltaan oli tullut Elisabet I, ja katolisuuden vaara oli toistaiseksi väistynyt.

 

Olisiko ollut tämän vuoden alkupuolella, kun rupesin tutkimaan, olisiko näitä teoksia mahdollista saada netistä. Molemmat onnistuinkin saamaan, ja ne ovat koneellani Word-tiedostoina.

 

Englanninkielisen Wikipedian mukaan Marttyyrien peilin täydellinen nimi on  “The Bloody Theater or Martyrs Mirror of the Defenseless Christians who baptized only upon confession of faith, and who suffered and died for the testimony of Jesus, their Saviour, from the time of Christ to the year A.D. 1660.

 

Verinen teatteri eli Marttyyrien peili! Defenceless Christians viittaa siihen, että nämä anabaptistit eivät periaatteessa tehneet pahalle vastarintaa, Matt. 5:39.

 

Koneellani oleva Marttyyrien kirja aloittaa UT:ssa mainituista kristityistä marttyyreista ja jatkuu Ranskan vallankumoukseen ja Robespierreen saakka. Nämä myöhemmän ajan marttyyrit tietenkin on lisätty kirjaan myöhempinä vuosisatoina. Ehkä kirja löytyisi alkuperäisenäkin netistä, mutta tämä sopii minulle: varmaankin alkupeäisen kirjan tekstit on säilytetty ja täydennetty teksti 1600- ja 1700-luvun asioilla.

 

Vähän aikaa luin rinnakkain molempia teoksia, mutta sitten ajattelin, että luen ensin Marttyyrien peilin ja otan sitten vasta Marttyyrien kirjan luettavakseni.

 

Kirja osoittautui aika isoksi, ja siinä oli hyvin paljon toistoa. Toisto johtui siitä, että kirjoittaja oli sanonut jotakin nimeltä mainiten kaikista marttyyreista, jotka olivat hänen tiedossaan. Hyvin monet näistä olivat kyenneet vankeutensa aikana kirjoittamaan ja lähettämään pois vankilasta selontekoja kuulusteluistaan. Jotkut näistä kirjoituksista ovat aika pitkiä, ja tietyt opinkohdat, joista anabaptisteja syytettiin, tulevat kaikissa kirjoituksissa esille.

 

Pääti kuitenkin lukea koko teoksen, vaikka kymmenesosankin lukemisesta olisi päässyt hyvin selville kaikesta oleellisesta.

 

Vain uskoontulleita kastava anabaptistinen suuntaus oli alkanut Sveitsissä. Menno oli kuitenkin kotoisin Hollannin Friisinmaalta, ja suuri osa tässä kirjassa mainituista mennoniitoista onkin kotoisin Alankomaista (nyk. Hollanti ja Belgia).

 

Anabaptistien vainoaminen keisarikunnan alueella perustuu keisari Kaarle V:n ediktiin vuodelta 1535. Sen mukaan anabaptistit, jotka eivät halunneet luopua uskostaan ja opistaan, oli ’rangaistava tulella’, so. poltettava roviolla. Jos uhrit olivat todella surullisia ja katuvia (”truly sorry and penitent”), miehet mestattiin miekalla, mutta naiset haudattiin ilmeisesti elävältä (engl. ”buried in the pit”).

 

Tätä viimeksi mainittua en muista kirjassa olleen, mutta etenkin naisia hukutettiin veteen.

 

Kun Kaarle V luopui vallasta 1556, Alankomaat joutuivat hänen poikansa Espanjan kuninkaan Filip II:n valtaan. Filip uudisti virallisesti isänsä tappolain.

 

Kuulusteluihin liittyi myös kidutusta. Sana ’rack’ (sanakirjan mukaan muiden merkitysten lisäksi myös ’kidutuspenkki’) mainitaan silloin tällöin. Harvoin mainitaan kuitenkin, että kukaan olisi antanut pyöveleille periksi.

 

Kolme oppia tulee useimmiten esiin näissä kuulusteluissa: 1) Anabaptistien kaste ja lapsikasteen hylkääminen ja moittiminen, 2) Sacramentin halveksiminen ja transsubstantiaation kieltäminen (anabaptistit eivät uskoneet katolista oppia leivän ja viinin muuttumisesta Kristuksen ruumiiksi ja vereksi) ja 3) anabaptistit eivät hyväksyneet sitä, että Jeesuksen ihmisruumis olisi Mariasta lähtöisin.

 

Kastekysymykseen syytettyjen oli helppo vastata. Eihän esim. Mark. 16:15-16 voi ymmärtää mitenkään muuten kuin että evankeliumia julistetaan ja ne, jotka uskovat evankeliumin (tulevat uskoon), kastetaan.

 

Papin aikaan saaman leivän ja viinin muuttumisen anabaptistit myös kykenivöt hyvin järkisyillä kumoamaan.

 

Anabaptistit näyttävät ottaneet hyvin kirjaimellisesti sanonnan ”Sana tuli lihaksi”. Siis myös Kristuksen ruumiillinen olemus tuli suoraan taivaasta.

 

Kreikkalainen teksti voidaan kyllä yhtä hyvin kääntää : ”Sana tuli lihaan.”

 

Anabaptistien ajatuksen mukaan täytyisi ilmeisesti ajatella, että Kristuksen ruumis oli luotu samaan tapaan kuin Aadamin aikojen alussa Siinä tapauksessa olisi outoa, että häntä nimitettäisiin Daavidin pojaksi. Se olisi täysin väärä nimitys.

 

Selvää on, että Jeesus oli ruumiillisen olemuksensa puolesta Marian poika. Hän oli kaikessa kiusattu, Hepr. 4:15, nimen omaan se vuoksi, että hänellä oli langenneen ihmisen ruumiillinen olemus.

 

Usein syytetyt anabaptistit ihmettelevät, millä oikeudella kirkko tappaa harhaan joutuneet sen sijaan, että opastaisi heitä oikeaan. Apostolit eivät tehneet niin.

 

Jonkun kuulustelijan väite, että Pietari tappoi Ananiaksen ja Safiiran, Ap. t. 5. luku, on omituinen väite. Eihän Pietari edes näytä tienneen, että Ananias kuolisi. Safiiran suhteen hän asian tiesi: ”he kantavat sinutkin pois.” Ap. t. 5:9. Mutta ihmeelliseltä tässäkin tuntuu, että Pietarin väitetään tappaneen Safiiran.

 

Joka tapauksessa katolinen kirkko oli pahemmin harhassa kuin anabaptistit teurastaessaan viattomia hurskaita uskovia. Siihen heillä ei ollut mitään valtuuksia.

 

Anabaptistit pitivät katolista kirkkoa vuoroin Baabelin porttona, Ilm. 17. luku, vuoroin Antikristuksena (kirkkoa tai paavia), Tässä he olivat samalla kannalla kuin useimmat protestantit esim. Luther.

 

Vaikka katoliset kuulustelijat hyvin tämän tiesivät, he kuitenkin moittivat anabaptisteja ’pyhän kirkon’ hylkäämisestä ja ’pyhien sakramenttien’ halventamisesta. He puhuivat ikään kuin anabaptisteilla olisi velvollisuuksia katolista kirkkoa kohtaan.

 

Antikristus ilmeisesti tulee olemaan henkilö, mies. Baabelin portto voi olla lopun ajan luopiokirkko, jossa katolisella kirkolla voi olla huomattava osa, mutta tuo järjestö muotoutunee varsinaisesti vasta Pedon eli Antikristuksen aikoina.

 

Yksi seikka, joka anabaptistien kuulusteluissa tuli esille, oli valan vannominen. Anabaptistit kieltäytyivät Matt. 5:34 mukaan kaikesta valan vannomisesta. ”Älkää ollenkaan vannoko.”

 

Alankomaiden pohjoisosa (nyk. Hollanti) irrottautui Espanjan vallasta Vilhelm Oranialaisen (Vilhelm Vaitelias) johdolla. Kapinaan noustiin v. 1568. Melko pian Hollannista tuli käytännössä itsenäinen, vaikka rauha tehtiin vasta 30-vuotisen sodan lopussa (Westfalenin rauha).

 

Itsenäistyminen lopetti Hollannissa myös anabaptistien verisen vainon. Espanjan haltuun jääneillä alueilla vainot varmaankin jatkuivat pitempään, mutta Marttyyrien peili lopettaa vuoteen 1597.